HughesRoy -Kuoreen sulkeutunut-

Title: Kuoreen sulkeutunut
Author: Ukesieni-
Rating: K-13
Genre: angst, yaoi
Warnings: jos et tykkää poika x poika jutuista, jätä tämä väliin ihan suosiolla. ja silloinkin, jos Uke Roy ei kiinnosta tms.
Pairing: MaesRoy lol
A/N: Kyllä, Roy ukena <3
Ajatus iski kirkkaalta taivaalta, tai ainakin tuo nimi tälle. Aihetta en ole vielä kerinnyt keksiä, mutta eiköhän tämäkin kulje angstista polkua eteenpäin, kuten kaikki muutkin ficit tähän mennessä. Loppu tarinasta tuli lähinnä omasta sydämestä, luulen niin. Toivottavasti tykkäätte. Ah, ja niin, ei tarvitse mainita että jos joku nimi on väärin (tarkoitan Madamea), en jaksanut kirjoittaa sitä oikein, enkä jaksanut tarkistaakaan oikeaa kirjoitus asua.
Niin, ja tämäkin on sitten niin ooc kuin olla ja voi.
Enjoy~
_____________________________________________________________________

En muista lapsuudestani oikeastaan mitään. Isäni vihasi minua yli kaiken, äiti suojeli minua ja hyväksyi. Lopulta minut potkittiin pois kotoa, melko nuorena, isäni ei kai voinut sietää enää minua.
Vaelsin useamman päivän sateessa, kauemmas kodistani. Minun oli nälkä, tuntui kuin kuolisin. Minut kuitenkin löysi Madame Christmas, tuttavallisemmin Madame Chris. Pidin häntä äitinäni kaikki ne vuodet, mitkä asuin hänen kanssaan. Vaikka eihän se tuntunut kodilta, kaiken sen baarielämän keskellä.

Kun täytin kahdenkymmenen aloitin alkemiaopintoni mestari Hawkeyen luona. Hän ei alkuun halunnut edes aloittaa opintojani, oli sitä mieltä ettei minusta olisi siihen. Kovalla työllä sain kun sainkin hänet taivuteltua opintojeni aloittamiseen. Alkemianopintojen yhteydessä värväydyin armeijaan.
Hän ehti aloittaa vain alkemian perusteista, mitä se on ja mihin sitä yleensä käytetään, kunnes tapahtui jotain odottamatonta. Hän kuoli. Ennen kuolemaansa, hän kertoi, että hänen tyttärensä tietää mestarin tutkimuksen perinpohjaisesti, ja että hän voisi opettaa minulle tulialkemian salat, jos lupaisin käyttää sitä oikein. Lopulta mies tuupertui käsilleni, pyytäen minua pitämään huolta Rizasta.

Kului vuosia ja syttyi sota. Armeijan upseeri oli ampunut Ishvaali lapsen, niin ainakin kerrottiin. Olin oppinut tulialkemian taidon, ja olin kohonnut majuriksi armeijassa. Jotkut saattaisivat kammoksua sitä, että olen tappamassa viattomia ihmisiä, mutta minulla ei ollut varaa valita, mitä teen ja mitä en.
‘Alkemisti palvelee kansaa’.
Sota päättyi meidän voittoomme, Ishvaali kukistettiin, lähes kadotettiin kokonaan.

Sodan päätyttyä olin usein levoton, varsinkin öisin. En saanut unta painajaisiltani. Heräsin usein hikisenä peittojeni alla, sen jälkeen en saanutkaan enää unta. Jäin valvomaan yöksi ja vatvoin usein mennyttä sotaa aina aamuun asti. Se oli rankkaa. Hughes oli ainut, joka edes tiesi nukkumisongelmistani, ja oli yleensä auttamassa minua nukahtamaan uudelleen.
Huomaamattani olin ihastunut häneen, samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Nautin hänen kanssaan olosta, hän oli energinen, mutta silti niin rauhallinen. Hänen kanssaan oli mukava olla. En oikein tiennyt, miten olisin hänelle kertonut tykkääväni hänestä, en tiennyt miten hän reagoisi siihen.

Eräänä iltana hän kutsui minut kanssaan juomaan läheiseen baariin. Saisinpahan muuta ajateltavaa välillä. En voinut olla kieltäytymättä siitä, joten lähdin hänen mukaansa. Alku ilta meni mukavasti, juteltiin niitä näitä ja juotiin hiukan vettä väkevämpää. Hughes kyllä yritti minulle paria ihan vetävän näköistä tyttöä tyrkyttää, mutta ei minua oikeastaan kiinnostanut naiset.. Mikä oli todella häiritsevää.
Haluaisin olla normaali mies, tykätä tytöistä, heilastella heidän kanssaan ja muuta, mutta en minä sille voinut mitään, että Hughesin charmikkuus veti minua puoleensa magneetin tavoin. Se oli tavallaan pelottavaa, että en pitänyt naisista siinä mielessä, heidän sijaan mielenkiintoni kohdistui miehiin.
Loppu illasta lähdimme Hughesin luokse. Olimme molemmat umpihumalassa. Sisään päästyämme tuo painoi minut seinää vasten ja suuteli minua kiihkeästi. Mumisin tuolle hiljaa ja alkuun yritin työntää tuota kauemmas minusta, mutta annoin lopulta himojen viedä voiton ja vastasin suudelmaan nauttien. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja jatkoi suudelmaa kiihkeästi, peruuttaen makuuhuoneeseen kanssani.
Tuo kaatoi minut sängylle alleen ja riisui vaatteeni nopeasti, ilman estelyä. Olin odottanut tätä jo kauan, että Hughes viimein huomaisi minut, osoittaisi jonkinlaista kiintymystä, tai jotain muuta minua kohtaan. Ei aikaakaan, kun me molemmat olimme alasti, Hughes minun vierellään. Hän oli paljon komeampi ilman vaatteita, vielä komeampi ilman lasejaan.
Hän könysi päälleni ja nauroi pehmeästi, nostaen jalkani olkapäilleen ja paranteli meidän molempien asentoa. Tunsin pian kuinka hän alkoi työntymään sisälleni hitaasti. Voihkaisin hiljaa, mikä kuulosti nololta, joten nostin käteni suulleni, etten päästäisi enempää noloja äännähdyksiä.
“ Mmh…!” Ynisin toiselle hiljaa ja suljin silmäni hiukan tiukemmin. Maes työntyi syvemmälle sisälleni, kunnes oli kokonaan sisälläni. Hän painautui paremmin minua vasten ja veti käteni pois suultani, painaen huulensa huuliani vasten ja alkoi pehmeästi liikkua minussa.
Se tuntui taivaalliselta. Ensimmäinen kertani, ja Maes oli niin hellä ja rauhallinen, eikä pitänyt turhaa kiirettä. Sain nauttia hänen sylistään kauan vielä seksin jälkeenkin, hän oli niin lämmin ja pehmoinen, kuin suuri nallekarhu. Jäin yöksi Maesin luokse, sainpahan ainakin mukavan herätyksen hänen vierestään, kunhan vain heräisin.
Aamulla heräsin pahaan oloon ja minun oli pakko nousta ylös Maesin lämpimän kyljen vierestä ja juosta vessaan oksentamaan. Olo oli kamala, ei ehkä olisi pitänyt juoda niin paljoa edellisenä iltana, mutta kai sillä viinan määrällä oli jotain hyötyäkin, olin saanut jotain mitä olin jo kauan tavoitellut. Enää minun tarvitsisi päästä huipulle, ja olisin tyytyväinen elämäntilanteeseeni.
Kuka tietää miten kauan tätä jatkuisi, miten kauan se kestäisi vai kestäisikö ollenkaan. Halusin Maesia, aivan kamalasti. Rakastan häntä yli kaiken, mutta.. En haluaisi pilata meidän ystävyyttämme tämän takia, jos joku päivä eroaisimmekin sen takia kun hän löytäisi jonkun toisen, jota rakastaa enemmän kuin minua. Ehkä ei pitäisi sittenkään antaa tunteille valtaa, ja sulkeutuisin kuoreeni lopunelämäkseni, ettei kukaan saisi kärsiä sanomisistani.
Palasin lopulta takaisin Maesin luokse sänkyyn. Hän oli vielä sikiunessa, hän oli suloinen nukkuessaan. Käperryin varovasti hänen kylkeään vasten ja painoin pääni hellästi tuon rintaa vasten, Maesin kietoen kätensä ympärilleni ja veti minut vain lähemmäs itseään. Hänen pelkkä kosketuksensa sai minut hulluksi, halusin että hän koskisi minuun koko ajan, pysyisi lähelläni tällä tavalla niin kuin me olemme nyt, voisin olla onnellinen.

Kului useampi kuukausi että emme nähneet toisiamme missään. Hänellä oli omat kiireensä niin kuin minullakin. Olimme kyllä sitäkin enemmän soitelleet toisillemme, joka päivä, jokainen hetki. Varsinkin pitkät iltaiset puhelut kostautuivat seuraavana päivänä, kun nukuin töissä. Joskus puhelun aikana minulla oli paha tapa pitää omaa kivaa, hänen äänensä sai minut vain haluamaan häntä enemmän ja enemmän.

Olin kohonnut everstiksi, yhden askeleen lähempänä führeriksi pääsyä. Töitä tuli kokoajan lisää, minulla ei ollut enää paljoakaan luppoaikaa töiden jälkeen, joko olin kotona tekemässä paperitöitäni, tai ainakin yritin, tai olin eksynyt baariin juomaan. Puhelut Maesin kanssa lyhenivät ja lyhenivät, kunnes emme kuulleet enää toisistamme mitään, mutta silti jaksoin uskoa että hän kaipaa minua siinä missä minäkin häntä.

Eräs ilta kun olin päättänyt mennä juomaan yksin, Maes soitti ja ihmetteli miksi en ollut soittanut hänelle moneen viikkoon. Hän oli jopa pelännyt sitä että olin tehnyt itselleni jotain ja oli syyttämässä siitä jo itseään, vaikka mitään ei ollut tapahtunut. Hän pyysi minua treffeille luokseen, mikä sen mukavampaa. Siellä olisimme turvassa ihmisten katseilta ja päätöksiltä, kukaan ei voisi tuomita meitä neljän seinän sisällä, siellä olemme vain minä, hän ja yhdessä vietettävä ilta rauhallisissa merkeissä.
Lähdin heti valmistauduttuani Maesin kotia kohti, halusin päästä sinne mahdollisimman nopeasti, halusin takaisin hänen lämpimään syliinsä, saisin tulla kuorestani hänen luonaan ja olla niin kuin kaikki muutkin, haavoittuvainen ja heikko.  Ei aikaakaan kun olin päässyt Maesin ovelle ja koputin siihen nopeasti. Maes avasi oven ja hymyili minulle lämpimästi ja viittasi tulemaan sisälle.
Olin odottanut kynttilän valoa, romanttista musiikkia ja ruusuja, taloa ei oltu koristeltu sen koommin, se oli siinä kunnossa kuin viimeksi käydessäni, normaalin näköinen poikamiesboksi.
“Toivottavasti viihdyt.” Tuo nauroi pehmeästi ja sulki oven perässäni. Huokaisin hellästi toiselle ja nyökkäsin varovasti. Jäin hiljaa tutkimaan ympärilleni ja kävin istumaan sängyn reunalle lopulta.. Maes tuli vierelleni istumaan ja hymyilee minulle lämpimästi.
“Roy.. Minun on pitänyt kertoa sinulle jo kauan..” Tuo aloittaa ja laskee katseensa syliinsä hymyillen hiukan. Tunsin että punastuin korviani myöten, minun oli vaikea hengittää ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa.
“Niin Maes..” Hymyilin hiukan ja kastoi tuota lempeästi ja odotin että tuo kertoisi minulle sen, mitä olen jo kauan odottanut kuulevani, mitä olen jo kauan halunnut kuulla.
“Minä ja Gracia menimme kihloihin.” Tuo hymyilee enemmän ja näyttää sormustaan sormessaan. Hymyni hyytyi lähes olemattomiin ja jäin tuijottamaan Maesia. Kuka hemmetin Gracia? Naiseenko tuo oli langennut ja mennyt vielä kihloihin tuon kanssa?
“Ai.. Sehän on… Mukava kuulla..” Valehtelin tuolle ilmeettömänä ja laskin katseeni syliini vuorostani. Tunsin miten maailmani romahti ympäriltäni, kauniit pilvilinnani mitä olin yrittänyt kaikki nämä kuukaudet pitää yllä, romahtivat kerta iskusta maan tasalle, jättäen vain kiviset rauniot sakean tomun sekaan. Kaikkien niiden ihanien ajatusten tilalle tuli pimeä, tyhjyyttä huutava pimeä.
“Eikö olekin? Olen niin innoissani! Päätimme mennä kesällä naimisiin, ja meille on tulossa lapsikin! Uskotko? Voi kuinka rakastankaan lapsia, olen haaveillut jo kauan saavani omia lapsi jonkun niin ihanan kanssa kuin Gracia…!” Tuo hihkui onnesta ja sai minut painumaan pimeyteen yhä enemmän ja enemmän.
Olo tuntui käytetyltä ja turhalta, olisi sama jos menisin ja hyppäisi sillalta alas, ei kukaan jäisi kaipaamaan minua eikä edes huomaisi. Ihan sama mitä Maes tekee, ihan sama meneekö hän naimisiin jonkun hempukan kanssa. Ihan sama vaikka hän ei rakastakkaan minua.
Ajatukseni satuttivat minua enemmän kuin Maesin sanat, halusin pois nopeasti Maesin luota, pois kaikkien muistojen luota. Tänne minulla ei olisi enää koskaan asiaa, en halua muistaa tätä päivää, en halua muistaa niitä turhia kuukausia mitä olen odottanut, että hän palaisi takaisin luokseni ja ottaisi syliinsä, hellisi ja hoivaisi, rakastaisi puhki. En halunnut muistaa mitään noista. Halusin takaisin siihen aikaan kun olimme nuoria, jolloin me tapasimme ja olimme sängyssä ensimmäisen ja viimeisen kerran.
“Ai…. Sehän on kiva..” Mumisin ilmeettömästi ja koetin vääntää väkinäisen hymyn huulilleni, ettei tuo alkaisi epäilemään mitään. Lopulta nousin ylös ja virnistin tuolle tyhjästi. “Minä taidan tästä lähteä jo kotiin. Minulla on huomenna paljon töitä tehtävänä…”
Maes myönsi luvan ja minä lähdin. Tiesin että näin käy, tiesin että joku muu valloittaisi hänen sydämensä ja varastaisi hänet minulta. Hän oli minun omaisuuttani, vain ja ainoastaan minun. Olisi pitänyt soitella enemmän, olisi pitänyt tavata häntä useammin kuin kerran neljän kuukauden välein. Syytän tästä vain itseäni, minun vikani, että joku hempukka vei hänet minulta, että joku muu saa olla hänen sylissään lämpimässä ja turvassa pahalta maailmalta. Hän varasti minun paikkani Maesin sylistä.
Kotiin mentyäni etsin viskipulloni piilostani ja join, join kuin viimeistä päivää ja toivoin että tämä päivä olisi ollut pelkkää pahaa unta. Aamulla heräisin vain pahassa darrassa, enkä välttämättä muistaisi enää mitään mitä tapahtui eilen, ja saisin jatkaa elämääni rauhassa.
Tästä lähtien en kerro kenellekään tunteistani, en näytä niitä kenellekään, minuun vain sattuisi liikaa. Parempi olla vain kuoreen sulkeutunut simpukka, niityn kukkimaton kukka.